Perusmaanantai?

Maanantaiaamu. Se aika viikosta, jota kaikki rakastavat.

Olen yliopistolla, kemistien oman pyhätön, Kopin, nojatuolissa. Hyvä musiikki soi ja labravuoro alkaa vasta kahdeltatoista. On pari tuntia aikaa rötvätä. Tietenkin tuon ajan voisi käyttää järkevästi, mutta en käytä. Minä mökötän. Istun omassa mökömököpuussani ja heittelen vitutuksen käpyjä. 

Tavallisesti maanantai on melkeinpä paras päivä viikosta, sillä maanantai-iltana on kokoviikon iloisin jumppa. Lemppariohjaajani Sh'bam! Se on maailman täydellisin tapa aloittaa viikko. Muutenkin viikon neljä ensimmäistä päivää ovat parhaita, koska tykkään hurjan paljon niille päiville sijoittuvista tanssitunneista. Tämä viikko on kuitenkin kurjista kurjin. Akillesjänteeni on tulehtunut.

Kipuilu alkoi viime viikolla kävellessä ensin pienenä kiristyksenä ja lopulta ulvoin tuskasta joka askeleella. Ajattelin, että pohje on jumissa ja tanssin kolmetuntisen tanssimaratonin lauantaina. Virhe. Jalka oli tosi kipeä ensimmäisen tunnin jälkeen, olisi pitänyt lähteä kotiin, en malttanut. Virhe. No, opin jotain. Ensi kerralla, jos sattuu, lopetan. En kylläkään usko, että olisin välttynyt tauolta, vaikka olisinkin jättänyt tanssit kesken.

Vaikka harmittaakin maailman eniten, yritän suhtautua positiivisesti. Toistaiseksi en ole onnistunut, mutta tiedän jo ne ajatukset, joita pitää ajatella, jotta positiivinen ajattelu ottaa vallan. Pitää miettiä, että:

1) Pieni tauko muutaman 11 jumppatuntia sisältävän viikon jälkeen vaikuttaa ainoastaan positiivisesti
2) Voin keskittyä viikon ajan venyttelyyn ja kehonhuoltoon, juuri niihin asioihin, joiden kanssa parannettavaa on paljon. Onneksi tarjonta myös tämän osa-alueen tuntien suhteen on runsasta.
3) Aikaa on paljon. Voin tehdä kandia ja muita kouluhommia, ehkä viimeinkin kotini on siisti kauemmin kuin yhden päivän.
En keksi enempää, mutta eiköhän noilla jo alkuun pääse.

Tarjolla, ei taaskaan ole yhtään kuvaa, mutta ehkä tätä valitusta ei tarvitse enää kuvittaa.

-Anna

Kiitos, anteeksi ja ole hyvä!

Aika pitkä hiljaisuus takana. Anteeksi. Varmaan hiljaisuutta edessäkin, mutta voisin vaikka luvata ehtiä päivittää viikonloppuisin! Perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Sehän on oikeasti melkein puolet viikon päivistä! :D Joka tapauksessa kirjoitan nyt, tässä se tulee. Olkaa hyvät.

Mutta siis mitämitä. Meni joulut ja uudet vuodet, jatkui opiskelut, tuli tuo yksi murunen sieltä Irkuista, tuli oikea talvi ja jotain alkoi alusta. Aina, kun vuosi vaihtuu, alkaa jotain alusta. Käännetään uusi sivu, aloitetaan puhtaalta pöydältä. Minusta se on ihanaa. On ihanaa sanoa kiitos ja näkemiin edelliselle vuodelle ja toivottaa seuraava vuosi tervetulleeksi. Ja kyllä, kuulun niihin, jotka tekevät massiivisen määrän uuden vuoden lupauksia ja puolet tai ehkä 75% niistä unohtuu, ennen kuin ehtii edes suunnitella toteuttamista. 

En kuitenkaan luvannut, että urheilen enemmän, niinkuin moni muu. En myöskään luvannut, että en syö herkkuja tai että syön niitä kohtuudella. En voinut luvata, että urheilen enemmän, koska kuulen aika usein joltakulta kommentin, että voisit tehdä muutakin kuin ravata niissä jumpissa. En voinut luvata, etten syö herkkuja, koska minusta herkut ovat hyviä ja aion syödä niitä. No mitä kummaa sitten voi edes luvata?

Olen halunnut pitkään ottaa toisen tatuoinnin. Siispä yksi niistä monista lupauksista oli säästää turhasta turhaan. Säästän siis alkoholista tatuointiin. Ne illat, jolloin normaalisti joisin, olen juomatta ja arvioin sen rahamäärän, joka olisi alkoholiin kulunut. Tämän rahasumman laitan säästöön ja kartutan tatuointirahastoani. 

Lupasin myös, että kokeilen rohkeasti uutta. Tutustun ihmisiin, käyn uusissa paikoissa ja tartun tilaisuuteen. Olen kokeillut jo paria uutta ryhmäliikuntaa, mitä ei kyllä ehkä lasketa. Mutta tänään tein jotain täysin uutta! Kävin katsomassa roller derby -pelin! Oli jännä laji ja ymmärsin idean, mutta en hoksannut aina (lue: yhtään kertaa), miksi joku joutui jäähylle. Mutta aion ottaa siitä selvää. Aion mennä katsomaan toisen kerran peliä, ehkä montakin kertaa. Veljeni tyttöystävä pelaa Oulun roller derby joukkueessa Shitty City Rollersissa, mikä on mielestäni täydellinen syy tutustua lajiin. Olen siis aloittanut toteutuksen jo!

Toisenkin toteutuksen aloitin, kun läpäisin aineenvaihduntakurssin. Lupauksena siis on suorittaa roikkumaan jääneet tentit! Ja niitä on vielä jäljellä kaksi: orgaaninen kemia ja instrumenttianalytiikka. Enkä yhtään pidä ajatuksesta, että täytyy tehdä nuo tentit. Yäks. Mutta teen ne. Teen ne vaikka vihan vallassa, kunhan teen. En halua epäonnistua, koska sitten tulee surkimusolo! 

Paljastin lupauksistani kolme. Nyt voin paljastaa, että tein yhteensä 6 lupausta. Loppuja en paljasta. Ei siksi, että ne olisivat jotenkin noloja tai typeriä tai julkaisukelvottomia, vaan siksi, että juuri nyt en muista niitä. Enkä jaksa hakea sitä lappua, johon ne kirjoitin. :D

Jos lupasitte, pitäkää lupaukset. Jos ette luvanneet, eläkää onnellisina, ilman paineita.

-Anna