Kesä, eikä mitään tekemistä

Ja silti aivan hirveästi.

Ulkona sataa. Eilenkin satoi. Ja minä olen lomalla.

Eilen ja tänään olen miettinyt sitä, mitä varmaankin lähes jokainen miettii ennen kesää: Tästä kyllä tulee elämäni paras kesä. Mietitään ja suunnitellaan suuria, pystytään kaikkeen ja kuvitellaan, että joka päivä paistaa aurinko ja kaikille päiville on varattu uusi jätskimaku. Totuushan on kuitenkin se, että puolet päivistä sataa ja kun löytää hyvän jäätelömaun niin sitä samaa syö loppukesän. Oma ehdoton mielipiteeni on kuitenkin se, että kesä on ihmisen parasta aikaa. Ja kesästä erityisesti se osa, joka ollaan lomalla.

Vaikka kesästä on jäljellä ainoastaan muutama hassu viikko en aio lannistua. Lämpimiä kelejä riittää ja totesin tänään keskustassa tallaillessani, että kiire ja työt ja opiskelut ja kaikki sellainen arjen oravanpyörän toimintaan liittyvä toiminta ovat ahdistavia ajatuksia. En halua aloittaa taas sitä, että herään joka aamu pimeyteen, jossa kuljen yliopistolle ja palaan samanmoisessa pimeydessä takaisin. Syyllistyin juuri siihen, mihin en ole aikonut syyllistyä koko kesänä. Ja se olikin lähes ensimmäinen kerta, ja viimeinen.

En ole suunnitellut erikoisia loman ajaksi, haluan vain olla öllötellä ja tehdä välillä jotain kivaa. En aio nostaa rimaa korkealle ja suorittaa lomaani, monet tekevät niin. Meinaan olla hidas, tylsyyteen asti. Tylsyys tulee vastaan viimeistään kahden päivän jälkeen, silloin on vaan pakko keksiä jotain tekemistä. Yhden asian olen kuitenkin päättänyt, aion mennä ihanalle piknikille rannalle tai jonnekin jonain päivänä. Polkupyörällä. Yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Ei niin väliä.

Jännä asia on myös se, että viihdyn toisinaan itsekseni. Minusta on kauhean mukava päättää itse, mitä teen milloinkin. Toisinaan on niin ääliömäistä tehdä kompromisseja. Kompromissit ovat muutenkin vähän hassuja. Silloinhan kaikki joustavat eli lopultakaan kukaan ei ole täysin tyytyväinen vaan kaikille vain sopii, että tehdään näin. On mukavaa valita ihan itse elokuva, ravintola, piknik-paikka tai se, että hiljaisuus riittää.

Se, että saan kesällä touhuta auringonpaisteessa mitä ikinä tahdon, on ihanaa. Toisaalta rakastan hitaita aamuja sohvalla maaten hiljaisuudessa ja aamupuuroa lusikoiden, toisaalta taas tykkään mennä ja nähdä kaikki, puhua kaikille ja saada uusia kavereita. Enemmän jälkimmäistä. Auringon lisäksi rakastan kesäsateita. Tykkään kumppareista, niillä voi kävellä kaikkiin lätäköihin. Hypätäkin, jos tahtoo. Myös paljaat jalat on mukava kastella kesäsateen jättämässä lämpimässä lammikossa.

Ihanaa lomaa minulle ja kaikille, ketkä sen nyt vasta aloittavat!

-Anna

Elämä on sittenkin ihan kivaa

Viimeisessä tekstissä jakamani pettymykset ovat unohtuneet tyystin. Rakastan kesää, olen kesänlapsi enkä meinaa pysyä pöksyissäni, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Jos vielä on vapaapäivä, jonka voin kuluttaa juuri siten kuin itse haluan, on maailma parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu ja uskon tiedän pystyväni mihin vain. Se on paras tunne maailmassa.

Vietin viikon Vuokatissa. Suunnistin, katsoin suunnistusta ja suunnistin. Kävin myös Angry Birds mestassa! Oli niin siisti paikka. Anna 20 vee heitteli voltteja vaahtomuovialtaaseen, onneks mulla on 10 vuotias veli ;) verestin myös taitojani vanhassa rakkaassa lajissani pesäpallossa ja löin tutkaan. Lähti enää 108 km/h, jäi harmittaan ku ei tullu oikein puhtaita osumia. Pesin silti pojat! Vielä.

Omat suunnistukset meni niin ja näin, mutta hyväksytyn suorituksen sain kaikissa neljässä osakilpailussa ja teinpähän ainakin päivittäin pidemmän lenkin kuin voittaja.Mun mielestä sekin pitäis palkita kuka jaksaa kauimman aikaa pyöriskellä ja että niitä rasteja sieltä. Olisin myös voittanut typerimmän pummin palkinnon, harmi, ettei sitäkään jaeta :( Kun en itse suunnistanut, seurasin suunnistuksen MM-kisoja, joissa suomalaiset olivat edukseen. Yllättäen ykköstykki Minna Kauppi ei loistanutkaan kirkkaimpana tähtenä, vaan yllätyksiä nähtiin esimerkiksi Venla Niemen kolmas sija sprintissä. Sankarin viitan lasken itseni puolesta kultaa sprintissä ottaneelle Mårten Boströmille.

Viime päivinä olen ollut vähän kuumeinen, mutta nyt alkaa helpottaa. Tänään kävin jo kahvittelemassa parin parhauskaverin kanssa. Kukaan meistä ei juo kahvia, mutta silti :D Ja sitten mentiin extemporeleffaan. Katottiin Now you see me (Suuri puhallus) ja olihan se niiiiin hyvä, tykkäsin sikana paljon, en melkein toivu siitä onnesta, jonka tämän elokuvan näkeminen puolivahingossa minussa herätti! Harvoin elokuva tekee näin iloiseksi. Eikä harmita, että se maksoi 12 euroa!

Pitäisi kirjottaa usemmin, jottei näistä tulisi aina näin sekavia ja sinkoilevia. Lupaan YRITTÄÄ parantaa tapani!

puss och kram --- Anna

Left.

Laiska bloggaaja Anna täällä hei!

Tänään on se päivä, kun kaikki on vaan mennyt päin h*******ä. No okei, alkoi se jo eilen. Eilen sain tulokset lääkiksestä, puuttui 1,46 pistettä. Ei olis harmittanu, jos se ois oikeesti menny niin huonosti ku se tuntu menneen, mutta noin vähän! En kestä! Ja niillä pisteillä ois päässy vaikka mihin, _hieman_ suututti, etten hakenu Kuopioon!

Ja tänään kätilöstä tuli pisteet, neljä vajaa! VOIKO OLLA TODELLISTA ! Ne v***n viis pistettä, jotka menetin, koska hain lääkikseen, pilas tuonki. Saapa nähä, kuinka tän äijän käy, saako ikinä ammattia!

Mutta lyhyestä virsi kaunis!
Eli: When nothing goes right, go left.