Ja silti aivan hirveästi.
Ulkona sataa. Eilenkin satoi. Ja minä olen lomalla.
Eilen ja tänään olen miettinyt sitä, mitä varmaankin lähes jokainen miettii ennen kesää: Tästä kyllä tulee elämäni paras kesä. Mietitään ja suunnitellaan suuria, pystytään kaikkeen ja kuvitellaan, että joka päivä paistaa aurinko ja kaikille päiville on varattu uusi jätskimaku. Totuushan on kuitenkin se, että puolet päivistä sataa ja kun löytää hyvän jäätelömaun niin sitä samaa syö loppukesän. Oma ehdoton mielipiteeni on kuitenkin se, että kesä on ihmisen parasta aikaa. Ja kesästä erityisesti se osa, joka ollaan lomalla.
Vaikka kesästä on jäljellä ainoastaan muutama hassu viikko en aio lannistua. Lämpimiä kelejä riittää ja totesin tänään keskustassa tallaillessani, että kiire ja työt ja opiskelut ja kaikki sellainen arjen oravanpyörän toimintaan liittyvä toiminta ovat ahdistavia ajatuksia. En halua aloittaa taas sitä, että herään joka aamu pimeyteen, jossa kuljen yliopistolle ja palaan samanmoisessa pimeydessä takaisin. Syyllistyin juuri siihen, mihin en ole aikonut syyllistyä koko kesänä. Ja se olikin lähes ensimmäinen kerta, ja viimeinen.
En ole suunnitellut erikoisia loman ajaksi, haluan vain olla öllötellä ja tehdä välillä jotain kivaa. En aio nostaa rimaa korkealle ja suorittaa lomaani, monet tekevät niin. Meinaan olla hidas, tylsyyteen asti. Tylsyys tulee vastaan viimeistään kahden päivän jälkeen, silloin on vaan pakko keksiä jotain tekemistä. Yhden asian olen kuitenkin päättänyt, aion mennä ihanalle piknikille rannalle tai jonnekin jonain päivänä. Polkupyörällä. Yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Ei niin väliä.
Jännä asia on myös se, että viihdyn toisinaan itsekseni. Minusta on kauhean mukava päättää itse, mitä teen milloinkin. Toisinaan on niin ääliömäistä tehdä kompromisseja. Kompromissit ovat muutenkin vähän hassuja. Silloinhan kaikki joustavat eli lopultakaan kukaan ei ole täysin tyytyväinen vaan kaikille vain sopii, että tehdään näin. On mukavaa valita ihan itse elokuva, ravintola, piknik-paikka tai se, että hiljaisuus riittää.
Se, että saan kesällä touhuta auringonpaisteessa mitä ikinä tahdon, on ihanaa. Toisaalta rakastan hitaita aamuja sohvalla maaten hiljaisuudessa ja aamupuuroa lusikoiden, toisaalta taas tykkään mennä ja nähdä kaikki, puhua kaikille ja saada uusia kavereita. Enemmän jälkimmäistä. Auringon lisäksi rakastan kesäsateita. Tykkään kumppareista, niillä voi kävellä kaikkiin lätäköihin. Hypätäkin, jos tahtoo. Myös paljaat jalat on mukava kastella kesäsateen jättämässä lämpimässä lammikossa.
Ihanaa lomaa minulle ja kaikille, ketkä sen nyt vasta aloittavat!
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti