Perusmaanantai?

Maanantaiaamu. Se aika viikosta, jota kaikki rakastavat.

Olen yliopistolla, kemistien oman pyhätön, Kopin, nojatuolissa. Hyvä musiikki soi ja labravuoro alkaa vasta kahdeltatoista. On pari tuntia aikaa rötvätä. Tietenkin tuon ajan voisi käyttää järkevästi, mutta en käytä. Minä mökötän. Istun omassa mökömököpuussani ja heittelen vitutuksen käpyjä. 

Tavallisesti maanantai on melkeinpä paras päivä viikosta, sillä maanantai-iltana on kokoviikon iloisin jumppa. Lemppariohjaajani Sh'bam! Se on maailman täydellisin tapa aloittaa viikko. Muutenkin viikon neljä ensimmäistä päivää ovat parhaita, koska tykkään hurjan paljon niille päiville sijoittuvista tanssitunneista. Tämä viikko on kuitenkin kurjista kurjin. Akillesjänteeni on tulehtunut.

Kipuilu alkoi viime viikolla kävellessä ensin pienenä kiristyksenä ja lopulta ulvoin tuskasta joka askeleella. Ajattelin, että pohje on jumissa ja tanssin kolmetuntisen tanssimaratonin lauantaina. Virhe. Jalka oli tosi kipeä ensimmäisen tunnin jälkeen, olisi pitänyt lähteä kotiin, en malttanut. Virhe. No, opin jotain. Ensi kerralla, jos sattuu, lopetan. En kylläkään usko, että olisin välttynyt tauolta, vaikka olisinkin jättänyt tanssit kesken.

Vaikka harmittaakin maailman eniten, yritän suhtautua positiivisesti. Toistaiseksi en ole onnistunut, mutta tiedän jo ne ajatukset, joita pitää ajatella, jotta positiivinen ajattelu ottaa vallan. Pitää miettiä, että:

1) Pieni tauko muutaman 11 jumppatuntia sisältävän viikon jälkeen vaikuttaa ainoastaan positiivisesti
2) Voin keskittyä viikon ajan venyttelyyn ja kehonhuoltoon, juuri niihin asioihin, joiden kanssa parannettavaa on paljon. Onneksi tarjonta myös tämän osa-alueen tuntien suhteen on runsasta.
3) Aikaa on paljon. Voin tehdä kandia ja muita kouluhommia, ehkä viimeinkin kotini on siisti kauemmin kuin yhden päivän.
En keksi enempää, mutta eiköhän noilla jo alkuun pääse.

Tarjolla, ei taaskaan ole yhtään kuvaa, mutta ehkä tätä valitusta ei tarvitse enää kuvittaa.

-Anna

Kiitos, anteeksi ja ole hyvä!

Aika pitkä hiljaisuus takana. Anteeksi. Varmaan hiljaisuutta edessäkin, mutta voisin vaikka luvata ehtiä päivittää viikonloppuisin! Perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Sehän on oikeasti melkein puolet viikon päivistä! :D Joka tapauksessa kirjoitan nyt, tässä se tulee. Olkaa hyvät.

Mutta siis mitämitä. Meni joulut ja uudet vuodet, jatkui opiskelut, tuli tuo yksi murunen sieltä Irkuista, tuli oikea talvi ja jotain alkoi alusta. Aina, kun vuosi vaihtuu, alkaa jotain alusta. Käännetään uusi sivu, aloitetaan puhtaalta pöydältä. Minusta se on ihanaa. On ihanaa sanoa kiitos ja näkemiin edelliselle vuodelle ja toivottaa seuraava vuosi tervetulleeksi. Ja kyllä, kuulun niihin, jotka tekevät massiivisen määrän uuden vuoden lupauksia ja puolet tai ehkä 75% niistä unohtuu, ennen kuin ehtii edes suunnitella toteuttamista. 

En kuitenkaan luvannut, että urheilen enemmän, niinkuin moni muu. En myöskään luvannut, että en syö herkkuja tai että syön niitä kohtuudella. En voinut luvata, että urheilen enemmän, koska kuulen aika usein joltakulta kommentin, että voisit tehdä muutakin kuin ravata niissä jumpissa. En voinut luvata, etten syö herkkuja, koska minusta herkut ovat hyviä ja aion syödä niitä. No mitä kummaa sitten voi edes luvata?

Olen halunnut pitkään ottaa toisen tatuoinnin. Siispä yksi niistä monista lupauksista oli säästää turhasta turhaan. Säästän siis alkoholista tatuointiin. Ne illat, jolloin normaalisti joisin, olen juomatta ja arvioin sen rahamäärän, joka olisi alkoholiin kulunut. Tämän rahasumman laitan säästöön ja kartutan tatuointirahastoani. 

Lupasin myös, että kokeilen rohkeasti uutta. Tutustun ihmisiin, käyn uusissa paikoissa ja tartun tilaisuuteen. Olen kokeillut jo paria uutta ryhmäliikuntaa, mitä ei kyllä ehkä lasketa. Mutta tänään tein jotain täysin uutta! Kävin katsomassa roller derby -pelin! Oli jännä laji ja ymmärsin idean, mutta en hoksannut aina (lue: yhtään kertaa), miksi joku joutui jäähylle. Mutta aion ottaa siitä selvää. Aion mennä katsomaan toisen kerran peliä, ehkä montakin kertaa. Veljeni tyttöystävä pelaa Oulun roller derby joukkueessa Shitty City Rollersissa, mikä on mielestäni täydellinen syy tutustua lajiin. Olen siis aloittanut toteutuksen jo!

Toisenkin toteutuksen aloitin, kun läpäisin aineenvaihduntakurssin. Lupauksena siis on suorittaa roikkumaan jääneet tentit! Ja niitä on vielä jäljellä kaksi: orgaaninen kemia ja instrumenttianalytiikka. Enkä yhtään pidä ajatuksesta, että täytyy tehdä nuo tentit. Yäks. Mutta teen ne. Teen ne vaikka vihan vallassa, kunhan teen. En halua epäonnistua, koska sitten tulee surkimusolo! 

Paljastin lupauksistani kolme. Nyt voin paljastaa, että tein yhteensä 6 lupausta. Loppuja en paljasta. Ei siksi, että ne olisivat jotenkin noloja tai typeriä tai julkaisukelvottomia, vaan siksi, että juuri nyt en muista niitä. Enkä jaksa hakea sitä lappua, johon ne kirjoitin. :D

Jos lupasitte, pitäkää lupaukset. Jos ette luvanneet, eläkää onnellisina, ilman paineita.

-Anna

Heippa!

Käväsin tuossa Lontoon puolella katsomassa Loviisaa ja serkkuani Nellaa! Oli tosi kiva nähdä molempia piiitkästä aikaa! Käytiin syömässä kaikkea hyvää ja höpöteltiin hirveästi molempien kanssa, mutta erikseen. Nella on minua pari vuotta vanhempi ja ollaan aina asuttu eri maassa ja täysin erilaisessa ympäristössä, mutta siitä huolimatta meillä on hirveästi samankaltaisia ajatuksia, tykkäämisiä jne. Hassua miten geenit toimii! Lontoo on ihan jees kaupunki, mutta tykkään enemmän Dublinista! Jotenkin tuntuu, että Dublin on pienempi, rauhallisempi ja selkeämpi tai sitten se vain johtuu siitä, että Lontoossa piti käyttää metroa ja täällä on oma pyörä. Shoppailin ainoastaan yhet kengät, koska ihanat liilat tennarit oli pohjasta halki! Nyt on tilalla siniset tennarit :D Oli kyllä ihanaa, että Loviisa oli saanut töitä, mutta olisi kiva jos Loviisa pääsisi käymään minun luona ja siinä mielessä ne työt ei ole hyvä. Nii ja käytiin katsomassa Flair kilpailu ja täytyy sanoa, että oli taitavaa porukkaa ja hienoja esityksiä :) Flair on muuten pullojen pyörittelyä drinksuja tehdessä, jos joku ei tienny.

Flair

No sitten tulinkin takaisin Dubliniin ja kaupan kautta kotiin nukkumaan, koska seuraavana aamuna alkoi labrat! Jännitti kovasti, mutta sain kaksi tooooosi kivaa labrakaveria, jotka auttaa aina kun oon ihan pihalla :)) Työt tuntuu paljon helpommilta ja selkeämmiltä kuin Suomessa, joten 10 pistettä siitä, mutta hanskojen käyttökielto kyllä laskee ainaki 8... Työselkkarit on vähän erilaisia ja saa nähdä mitä ne tykkäsi tuosta ensimmäisestä, jonka tein.

Labroista kiiruhdin sitten keskustaan hakemaan Jonnan ja oli ihan huippua, kun tuli käymään! Tehtiin niin paljon, kun ehdittiin ja ehdittiinhän me! Höpistiin eka ilta, mutta heti seuraavana suunnattiin seinäkiipeilijöiden järkkäämiin Halloween kiipeilyyn, missä sai karkkia, kiipeiltiin ja pelattiin kivoja pelejä. Siitä mentiin porukalla NuBariin ja otettiin jokunen siideri, minkä jälkeen Jonnan kanssa suunnattiin keksustaan. Ja niin, koska mulla on vaan yks pyörä niin täytyi mennä busseilla ja vähän meinas jänskättää, ku en aiemmin bussia ollut täällä käytelly, mutta onneks löydettiin joka kerta hyvin perille. Keskustassa olikin paljon porukkaa asuilla ja ilman (vaatteet oli kumminki) ja löydettiin yksi tosi kiva pubi, missä soitettiin elävää musiikkia ja mun ja Jonnan lemppareita! Dublin biisiksi valikoituikin Mumford and sons-I will wait. Taksi kyydillä suunnattiin kämpille aamun puolella ja pöljä hukkari kun olen niin jätin suuren rakkauteni ihanan oranssin sadetakin taksiin :'( Suru on kova! RIP oranssi sadetakki.

Which witch? :D

Seuraavana aamuna oliki perjantai ja multa luennot peruttu niin mentiin käymään eläintarhassa! Aivan super ihania eläimiä ja kiva ku oli vähän ohjelmaa :) Näyttivät siis merileijonien taitoja ja syötti kirahveja jne.

King Julien bilettää!

Mitäs mulkkaat?

Lauantaina mentiin käymään Howhtiin ja tuuli ihan älyttömästi! Tällä kertaa mentiin kalliokävelylle ja oli hienot maisemat. Nähtiin jopa yks hylje :D Ja tuuli tosiaan niin lujaa, että pystyi nojata tuulta vasten! Todistusaineisto on Jonnan kamerassa, mutta ehkä saan kopion. Sunnuntaina mentiin shoppashoppashoppa! Jonna osti ihan hurjan paljon, mutta itse tyydyin siniseen mekkoon (7€), karvaisen pöllö kuumavesipulloon (6€) ja joulukalenteriin plus muuhun karkkiin. Meinasin ostaa myös söpön pipon, mutta Jonna kielsi... Syötiin Irlantilaista lammaspataa ja aika herkullista jätskiä :P

Sitten maanantaina jouduin sanoon Jonnalle heippa :/ Onneks ei oo enää paljon jälellä ja tiiä vaikka joku tulis vielä käymään :P Nii ja Jonnan kanssa tehtiin lättyjä (maailman parhaita tietty), tortilloja ja syötiin luvattoman paljon suklaata, karkkia ja ihan kaikenlaista herkkua :)) Siksi nyt ois sellanen olo, että pitäis vähentää syöpöttelyä, mutta...

Jonnan täällä olessa en ehtinyt mitään kouluhommia tehä, joten nyt niitä onkin kasoittain. Uskon kuitenkin ehtiväni tehä kaikki määräaikaan mennessä. Huomenna saadaan ilmasta pizzaa, kun muilla on lukuviikko paitsi kemisteillä :D namnam :P Se tarkoittaa myös, että puolet lukukaudesta on ohi perjantaina mikä tarkottaa, että yli puolet täällä olo ajasta on jo menny! Riippuen siitä tuntuuko loppuaika pitemmältä ku eka puoliska vai pidemmältä voidaan tieteellisellä logiigalla päätellä onko vaihtoaika verrattavissa salmiakkiin vai parsakaaliin ja sitä kautta kannattaako lähteä vaihtoon :D Tulos siis 21.12!

Pyörä on muuten ollut ok, mutta tanko alko uhkaavasti heilua ja oli irtoamaisillaan, kun käännin naapurini autokorjaajan puoleen ja voila! Pyörä oli hetkessä kunnossa :) Maksua ei suostunut ottamaan, joten täytynee käväistä hakemassa Guinnes tai pari ja viedä :D

Oulun suunnalta tuli kivoja terveisiä nimittäin mut valittiin puheenjohtajaksi Valenssin hallitukseen! :D Jeee!! Ja Anna on sihteeri, Senni myyntivastaava ja Tuomas päätoimittaja ja sit oli jotain randomeita :P No ei ees!! Ihan mahtis hallitus on ja ootankin innolla, että pääsen hallitsee...siiiss...päättä....tai että tehdään yhdessä päätöksiä :D

Lueskelin tuossa Annan kirjoituksia ja jestas! :D Siinä on syvällinen ihminen. Mun tekstit on lähinnä lässytystä mitä oon tehny, mutta Anna oikeesti laittaa ajattelemaan. Siispä yritän tehdä ihan vähän syvällisemmän tästä kirjotuksesta tähän loppuun. Tämän syvällisemmäks ei mun ajatukset taida mennäkkään, mutta yritetään. Eli mikä on kaikista kivointa maailmassa? Olla ihanien kaverien kanssa ja tehä yhessä jotain mistä tykkää! Eli täydellinen maailma olis: Maailma jossa kaikki ihanat kaverit ja perheenjäsenet asuis mun naapurissa ja joka päivä tehtäis kaikkee ihanaa yhdessä :) Haastankin kaikki lukijat (yksi vai kaksiko teitä on?) miettimään mikä olisi teidän täydellinen maailma? Jos ootte rohkeita nii laittakaa kommenttina, että määkin nään :D Ja tässä vielä biisi, joka kiteyttää (mun mielestä), että kaikki ihmiset kuuluu elää yhdessä :) tässä. Että semmoista tällä kertaa! Katellaan josko menisin piipahtaan Glendalossa viikonloppuna ja saisin hienoja kuvia teille näytettäväksi :)

Ensi kirjotteluun. Ihanaa syksyä kaikille!

Rosa

Aamuelämä

Hyvää huomenta! Kello on tällä hetkellä 8.08 ja olen valmiina kauppaan lähtöön. Äiti lupasi sponssata lapselleen synttärijuhlat, joten menen siis kauppaan äitini kanssa. Lista on pitkä, mutta sen sisällöstä lisää toisena päivänä.

Heräsin tänään puoli 7. Joskus herään kuudelta, toisinaan puoli kuudelta. Tykkään aamuista. Elän jokseenkin hektistä elämää akselilla koti (Intiö), yliopisto (Linnanmaa) ja Hukka (Heinäpää). Vietän päivistä yleensä 6-8 tuntia yliopistolla, en ehdi kaikkea siinä ajassa, enkä muistakaan tehdä kaikkia koulutöitäni vaan huomaan aina joskus, että upsis unohtu! Koulupäivän jälkeen käyn kotona syömässä ja riennän salille. Kotona olen yleensä 8 aikaan illalla, minkä jälkeen käyn suihkussa, syön iltapalan, hoidan sosiaalisia suhteitani virtuaalisesti, mahdollisesti katselen telkkaria ja painun sitten nukkumaan ajoissa.

Olen todella iltauninen, on ihanaa mennä nukkumaan ysiltä tai puoli kympiltä ja sitten aamulla herätä pirteänä. Tai no, voisihan sitä pidempäänkin nukkua toisinaan... Mutta en kyllä voi sanoa muuta kuin, että ihanaa on herätä jo heti kuuden jälkeen ja olla aamulla hidas. Katsoa netistä väliinjääneet sarjat ja lukea uutiset, kuunnella musiikkia ja hoitaa jotain netissä hoidettavia juoksevia asioita, kuten laskut. Silloin saa olla rauhassa, kukaan ei häiritse tai vaadi mitään. On ihanaa varastaa itselleen kaiken kiireen keskellä se pieni oma aika. En tiedä olenko oikeasti aamuihminen, mutta ainakin huijaan itselleni ja kaikille muille, että olen. Ja se merkittävä tekijä onnellisuudessa. En kyllä tiedä liittyykö se, että olen ollut tämän syksyn ajan hurjan hyvän tuulinen ja se, että juuri tänä syksynä olen alkanut herätä aikaisin mitenkään toisiinsa. Ehkä, ehkä ei. Mutta luulen, että liittyy. On paljon parempi aloittaa päivät rauhassa ja hitaasti, kivalla tavalla, kuin äkkiääkkiäkiireellä. Vaikka totuuuden nimessä on pakko kyllä myöntää, että juoksen kuitenkin melkein joka aamu bussipysäkille kengännauhat auki, kun en ole ehtinyt niitä sitoa!

Ja koska on jo melkein tavaksi muodostunut niin jaan kyllä tämän aamun repeat-biisin:
Redrama feat. A.J. McLean - Clouds

-Anna

Jos jumpan kanssa voisi mennä naimisiin..

... niin menisin! HETI!

AAAAAAAAAAAAAAAAA! Näin tekis mieli huutaa! Ei raivosta, kiukusta tai turhautumisesta vaan onnesta, jota koen nykyisin joka maanantai-iltana! Syksyn alussa sain vanhempani puhuttua ympäri maksamaan mulle salikortin Liikuntakeskus Hukkaan. Ja voin kertoa, etten ole hetkeäkään katunut sitä työtä, minkä vinkumiseni kanssa tein! Löytyy kuntosalia, tennistä, sulkkista ja vaikka mitä, mutta ennen kaikkea ryhmäliikuntojen tarjonta on aivan mahtava! En melkein kestä sitä tunnetta! Katson "lukujärjestystä" ja olo on kuin lapsella karkkikaupassa :D

Olen jo löytänyt oman suosikkini, Les milsin tunnin nimeltään Sh'bam! Siellä tanssitaan hittibiisien tahdissa. Olen käynyt viiden eri ohjaajan vetämällä sisällöltään samalla tunnilla ja sitä kautta tajunnut sen miten suuri merkitys ohjaajalla on ryhmäliikunnassa! Maanantain tunnin vetää aina Heidi, mun ehoton lemppari ryhmäliikuntaohjaajista _ikinä_. Kauhee tsemppi ja hyvät jutut. Vaikka monesti menee tunnille pitkän päivän jälkeen väsyneenä ja nuutuneena, en ole yhtään kertaa poistunut tunnilta muuten kuin maailman levein hymy naamalla ja täynnä uutta energiaa! Mikä ihana tapa aloittaa viikko.

Noniin, hypetys sikseen, mutta pysytään aiheessa! Ajattelin paljastaa vähän urheilutaustojani.

Olen tällä hetkellä 20 vuotias (perjantaina jo 21), ja ison osan tähän astisesta elämästäni olen pelannut junttikuulaa eli pesäpalloa. 10 kokonaista kautta hakkasin tuota pientä vihreää palloa mailalla ja nappailin sitä kiinni räpylällä. Pidin siitä, totuin siihen ja kasvoin kiinni. En uskaltanut lopettaa, enkä ehkä halunnutkaan. Se oli elämäntapa. Lopulta kasvoin ulos junnujoukkueista ja silloin tilanne oli Oulussa naisten joukkueen suhteen vähän heikko ja aloitin yliopisto-opinnot. Päätin, että nyt on aika siirtyä eteen päin.

Ensiksi kävin salilla, uimassa ja satunnaisesti lenkillä. Sitten startattiin maratonprojekti Rosan kanssa. Kun sen loppuhuipennus ei mennyt ihan putkeen sen kaiken stressaamisen ja pakkolenkkeilyn jälkeen, päätin, että nyt höllään. Alan liikkua siten, että nautin siitä oikeasti. Tädilläni oli kortti Hukkaan ja päätin itse hankkia samanlaisen. Ja kuten jo kerroin, se oli hyvä päätös.

Niiden 10 pesisvuoden jälkeen oon löytäny jotain, mistä en ennen tiennytkään! Oon löytäny monta uutta tapaa liikkua, tajunnu, että voin tehä muutaki ku heittää, ottaa kiinni ja huitoa mailalla. Enkä sano tätä siksi, että katuisin pallovuosiani, sieltä on jäänyt käteen esimerkiksi semmonen rakas ystäväporukka, josta moni olisi kateellinen! Mutta olen löytänyt sen paljon puhutun liikunnanriemun, oikeasti. Oon huomannu, kuinka kivaa on se, että joku ohjaa ja puskee eteen päin eikä vaan istua möllötä salin reunalla antaen ohjeita vain jos homma muuttuu eriksi. On kivaa, että se homma muuttuu, se muuttuu koko ajan ja tarpeeksi, ei tarvitse sitä heitto-pallokiinninaps-nopeesti käteen-heitto ja sama toistuu maailman loppuun saakka. Ja se että treeni on erilainen, aina. Kaipaan paljon vaihtelua ja sitä ettei joka kerta tunnu sille, että tekisin tämän saman treenin ihan yhtä hyvin itseksenikin.

Lopuksi vielä mun lempparibiisi tuolta lempparitanssitunnilta:
Ja oli pakko tanssia se läpi :D

Parasta viikkoo!

-Anna

Kateellinen punaisesta karkista?

Nyt kuulumisia Suomen päästä! Rosalaisen postaus oli kyllä ihana, minullakin on kova ikävä <3 Olis muksaa lähteä Jonnan mukana morottaan kaukorakkautta, mutta rahatilanne on hieman heikko, joten tyydyn viikonloppuun kotimaamme pääkaupungissa Helsingissä. Onneksi onnea ja iloa riittää Suomen lisäksi myös Irlantiin!

Täästä pääsen hienolla aasinsillalla, jota en jaksa rakentaa, aiheeseen, jota pohdittiin eilen toisten rakkauksien kanssa. Sain siis lauantai-illan piristykseksi pari ystävää kylään, Sannan ja Elisan. Me kuunneltiin joululauluja ja askarreltiin, makoiltiin lattialla, sohvalla ja sängyllä sekä juotiin teetä ja syötiin näkkäriä! Ja kaiken tuon ohessa juteltiin ja puhuttiin hurjasti ja kaikesta. Yks illan aiheista oli kateus, oletko kateellinen ja kannattaako olla?

Minä henkilökohtaisesti myönnän, että olen ennen ollut aivan hirveän kateellinen kaikille kaikesta. Mietin aina, että miksi tuo on noin kaunis, miksi tuolla on noin paksut hiukset, tuolla rahaa, tuo pääsee aina matkoille ja oikeastaan ihan kaikesta, mitä ikinä jollakulla muulla oli, mutta minulla ei. Olin jopa kateellinen, että en saanut hammasrautoja, silmälaseja tai päässyt tukiopetukseen. Enkä kyllä tiedä miksi. Enkä myöskään tiedä, mikä on se tekijä, joka on poistanut tuon kateusmörön minusta. Ehkä se on vain vanheneminen, kypsyminen. Ja se, että on ymmärtänyt enemmän siitä, kuinka etuoikeutettu on monessakin asiassa. 

En ole ainoa lapsi, enkä ole aina saanut kaikkea mitä haluan ja olen myös joutunut tekemään työtä kinuamieni asioiden tai tavaroiden eteen. Olen myöskin ainoa tyttö, sisarussarjani keskimmäinen. Olen jäänyt poikien varjoon, parka-minä! Mutta koen silti, että en ole ikinä joutunut kärsimään siitä, että olen joutunut jakamaan juttuja isoveljeni ja samanikäisten serkkujeni kanssa. Meillä on ollut aina kivaa keskenään. Nuorempi veljeni on sitten luku erikseen, hän on 10 vuotta nuorempi, joten on jokseenkin vähän lellipentu :D En ole kateellinen pikkuveljelleni, paitsi siitä, että niillä on koulun pihalla trampoliini, enkä ole kateellinen serkuilleni tai isoveljelleni. Pienenä olin. Jos toinen sai punaisen karkin ja jouduin tyytymään siniseen, istuin mökömökö-puussani vähän aikaa. Nykyään syön myös sinisiä karkkeja.

Kateus on sellainen juttu, että jos sitä on elämässä paljon niin menee oma elämä ihan ohi. Pitäisi osata löytää niitä juttuja, mitä itsellä on eikä jatkuvasti haikailla kaikkea lisää. Pitäisi oppia ymmärtämään, että oma elämä on se, jonka saa itse rakentaa ja siitä kuuluu tulla jokaisen itsensä näköinen, ei kopio jonkun toisen omasta. Jos on aina vaan kateellinen jonkun toisen jutuista, eikä voi olla tyytyväinen omiin juttuihinsa, on raskasta elää.

Toisaalta kateus toisen saavutuksesta voi myös antaa vauhtia ja motivaatiota myös jonkun oman unelman toteuttamiseen. Itse olen hakenut lääkikseen ja pieni kateus hiipi viime kesänä mieleeni, kun moni tuttu pääsi sisälle ja itse en. Mutta sitä kovemmin yritän keväällä. Ja lopulta olen vain ollut onnellinen, että kaverit pääsi sisälle. Eihän ole minulta pois, jos joku toinen on onnellinen!

Kerron vielä, että asia, jonka myötä oikeastaan hoksasin sen, että olen oppinut olemaan todella onnellinen toisten puolesta tapahtui ihan vasta. Kaksi ihmistä, joihin olen tutustunut ihan eri reittejä, mutta joista on tullu mulle tosi hyviä kavereita, tutustui toisiinsa ja nyt ne on toisilleen enemmän kuin kavereita. Siinä kyllä kaksi niin ihanaa ihmistä on maailmasta löytäny toisensa, että ei voi kuin hymyillä. Melkein harmittaa, etten itse tajunnut tätä perfect matchiä ja esitelly niitä toisilleen ennen kuin kohtalo teki sen :D 

Ja, koska viimeistä lausetta kirjoittaessani soi tämä ja ei ollut yhtään kuvaa julkaistavaksi, niin olkoon sitten tuo biisi päätös tälle postaukselle :)

-Anna

Smoiks!

Hmmm mihinköhän jäin viimeksi? Noh jos vain kerron mitä nyt ekana tulee mieleen! Voimistelu on parasta ikinä! Olen kauan ihan pienestä asti ihaillut miten voimistelijat tekevät voltteja ja taipuvat käsittämättömiin ulottuvuuksiin ja nyt olen saanut mahdollisuuden yrittää itsekkin. Alku on aika kankeaa :D mutta yritys on kova! Ja aivan ihanaa oli maanantiana, kun opein tekemään voltin, puolivoltin ja trampoliinilla istuallaan-käännös.istuallaan hypyn!!!!! :) Olin niin iloinen! Ja huomenna lähdetään seinäkiipeily joukkueen kanssa Awesom Walsseille! Mahtava kiipeily paratiisi, jossa korkeutta on aivan hurjasti ainakin 20 m luulisin!!

Koulun suhteen ei olekkaan mennyt niin hyvin. Täällä luennoitsijat on aika ilkeitä välillä. Missasin yhden luennon, kun luennoitsija ei vastannut yhteenkään 5 lähettämästäni sähköpostista, joissa tiedustelin, milloin ja missä seuraava luento on ja syynä oli: "En vastaa sähköposteihin, jotka hyödyttävät vain yhtä ihmistä." Huhuh... Ei voi muuta sanoa. Hetken teki mieli sanoa, että hyvä sitten minä lopetan koko kurssin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että olen viimeaikoina suuttunut kovin helposti. Pienempänä olin kamalan kova suuttumaan ja suuttuessa sanon kaikkea ilkeää ja kun tajusin, että satutin ihmisiä halusin muuttua ja kauan olin suuttumatta oikein mistään. Kaikki ilkeät asiat mitä minulle sanottiin ja tehtiin ajattelin ansaitsevani, joten otin kaiken vastaan, kunnes viime vappuna sain tarpeekseni. Tajusin, ettei kaikkea tarvitse suvaita, kaikki ihmiset eivät ole hyviä. Olin muuttunut joksikin jonka päälle sai oksentaa pahan olon, ottaa mitä haluaa antamatta mitään takaisin jne. Tajuttuani millainen olen siirryin hetkessä vuosia taaksepäin takaisin kiukkupussiksi, joka loukkaantuu ja suuttuu liian helposti. Koska useat ihmiset elämässäni olivat tottuneet voivansa kohdella minua huonosti, heille kiukkupussikäytökseni tuntui oudolta eivätkä he ymmärtäneet miksi yhtäkkiä suutuin melkein kaikesta mitä he sanoivat. Nyt päämääränä onkin löytää jonkinlainen välimuoto oksennuspussin ja kiukkupussin välillä, joten sen sijaan että lopettaisin kurssin ja murjottaisin aion katsoa tämän loppuun.

Viikonloppu oli seikkailun täyteinen, sillä olin reissussa Galwayssa, Aran saarella ja Moharin kallioilla. Aran saari oli aivan uskomattoman kaunis! Rapsuttelin hauvoja ja heppoja, kirmailin kallioilla ja paistattelin auringossa. Näin Worm Holen, joka väärän käännöksen takia kulkee noin hassulla nimellä, vaikka todellinen nimi on Monster Hole. Nimi tulee, siitä kun myrskyisellä merisäällä aallot iskevät luonnonmuovaamaan altaaseen varsin erikoisella tavalla ja näyttää siltä kuin merikäärme iskisi hännällään veden pintaan. Täytyy sanoa, että luonnonmuovaamaksi oli kyllä aika suorat seinämät, kuten kuvasta näkee! Aran saarelta tarttui myös mukaan kuuluisia Aran villatuotteita, jotka on joululahjoja lukuun ottamatta yhtä tuotetta, joka on Terhille, joka oli niin ihana että lainasi minulle Irlanti matkaoppaan ja muutenkin auttoi vaihto-opiskelun alkuun! Väristä en ollut varma, joten otin mahdollisimman turvallisen. Moharin kalliot olivat hieman pettymys sen jälkeen, kun oli saanut istua Aran saaren kallion reunalla jalat aaltojen päällä roikkuen tuulen noustessa tyrskyjen iskemää kalliota pitkin suoraan ylöspäin pörröttäen hiuksia ja melkein tuntui kuin voisi lähteä lentoon! Hups :D kuulostipa vähän itsemurha aikeiselta? Hyppääminen ei siis käynyt mielessä vaan, kuten Peter Pan elokuvassa nousta ilmaan iloisten ajatusten ja keijupölyn siivittämänä.

Ihana heppa :)

Inis Mór kalliot ~60m

lämmin oli :D

Worm hole! ei näy merihirviöitä o.O

Moharin kalliot ~200m

Sateenkaariii :))) En kyllä lähtis tuolta sukeltaan sitä kulta aarretta :D

Galway oli oikein nätti kaupunki ihanine sivukujineen ja iloisine katusoittajineen. Tunnelmaa hieman latisti perjantainen paniikkipuuska, sillä ainut pankkikorttini lakkasi toimimasta, mutta onneksi lauantai aamuna sain taas nostettua käteistä. Niin! Ja to-pe yö olikin aika hurja! Keskellä yötä alkoi soida hirveän kova hälytysääni ja ensin ajattelin sen olevan palohälytin, joten pomppasin sängystä ylös ja aloin vetää takkia päälle, jolloin hälytys lakkasi. Palohälytyshän ei voi loppua? Seuraava ajatus: murtohälytin! Näen, että käytävässä on valot! En tiedä mitä tehdä, joten tarraan ainoaan mahdolliseen pelastukseen; nokian lumia. Facebookissa yksi kemisti on on-linessa, joten tekstaan: mitä teen??? Noh arvata voi, että parin tuhannen kilometrin päästä on aika vaikea auttaa mitenkään. Niinpä valvoin varmuudeksi pari tuntia kuunnellen jokaista mahdollista ääntä, mutta mitään ei kuulunut eikä kukaan räsäyttänyt ovesta läpi ja vajosin murtovarkaiden täyteisiin painajaisiin aamuyöstä.

Unista puheenollen olen päätellyt, että minulla alkaa olla koti-ikävä, sillä näen painajaisia että rakas kisuni on karannut tai että kaverit on muuttanut muihin kaupunkeihin. Kyllä meinasi itku tulla, kun torstaina Tuomas lähetti minulle kuvia syyssensseistä ja myöhemmin illalla soitin Sennille ja Annalle! Oli niin ihana kuulla tyttöjen äänet puhumattakaan, kun sain nähdä kuvia heistä ja muista ihanista ihmisistä. Nyt äkkiä tytöt ne skypet toimimaan!!! Ja hassua, kun "näkee" useita puolituttuja yliopistolla eli siis lulee näkevänsä ja uudestaan vilkaisemalla huomaa, että joitain samoja piirteitä on, mutta ei tosiaan ollut se keneksi luulin! älkää siis ymmärtäkö väärin minulla on täällä hauskaa ja ranakan vuoden ja työn sekä opiskelun täyteisen kesän jälkeen tämä on kaivattu paussi kiireeseen, mutta tuntuu siltä kuin jäisin paitsi paljosta mitä kotona tapahtuu. On vain niin paljon kavereita, perheenjäseniä ja muita tärkeitä ihmisiä joita kaipaan! Onneksi kaverit on ollut yhteyksissä ja olen saanut kivoja viestejä, jotka lämmittävät mieltä täällä hyisessä yksiössäni (Jonna lupaan selvittää miten patteri toimii ennenku tuut kylään!) varsinkin kivat hyvänöyn viestit :) Ja äitin kanssa skypetellään melkein päivittäin samoin veljen kanssa ja ai että raastaa sydäntä, kun pikku Tuuli kysyy milloin tulen käymään ja joudun sanomaan, että jouluna vasta nähdään! Onneksi oma kummipoikani ei vielä osaa kysellä vaan nauraa räkättää aina nähdessään minun naaman :D Parempi kai sekin kuin aiempi parkuminen aina minut nähdessään...

Rakkaat <3

Voi pojat ku ootte niin edustavia kuvissa :D ikävähän noita naamoja olikin!

Minun kummipoika Eeli niin iloisena :D

Tuuli päässyt lehtikasaan :)

Ja tosiaan rakas ystäväni Jonna on niin ihana, että tulee tänne katsomaan minua :))) Kaikkea kivaa on suunnitteilla, mutta ennen sitä käyn Lontoossa vierailulla rakkaan ystäväni Loviisan luona. Seuraavasta viikosta tuleekin ihan höpinä-hauskuus viikko, kun pääsen nauttimaan kahden ihanan, kauniin ja hurmaavan leidin seurasta! Opiskeluille voi siis suosiolla heittää hyvästit! Mutta kuten sanoin tämä on minun "kesälomani" :D Siispä aijon tehdä mitä huvittaa! Hauskuutella ihanien ihmisten kanssa, seikkailla, katsoa koko päivän sarjoja nimeltä 10 things I hate about you ja kuunella musiikkia (Suosittelen: Robyn, pistepiste ja pariisin kevät). Aijon siis kaikin puolin viettää hermolomaa, koska sitä vartenhan tänne tulin, vaikka loppukesän tapahtumat aika hyvin nollasikin kaiken inhottavan niin kuten flunssa ikävät asiat tahtovat palata jos ei ota kunnolla toipumisaikaa ja syö paljon karkkia :D

Paljon rakkautta kaikille ihanuuksille Suomeen, Lontooseen ja muualle maailmaan missä ikinä olettekaan :)))

Rosa