Smoiks!

Hmmm mihinköhän jäin viimeksi? Noh jos vain kerron mitä nyt ekana tulee mieleen! Voimistelu on parasta ikinä! Olen kauan ihan pienestä asti ihaillut miten voimistelijat tekevät voltteja ja taipuvat käsittämättömiin ulottuvuuksiin ja nyt olen saanut mahdollisuuden yrittää itsekkin. Alku on aika kankeaa :D mutta yritys on kova! Ja aivan ihanaa oli maanantiana, kun opein tekemään voltin, puolivoltin ja trampoliinilla istuallaan-käännös.istuallaan hypyn!!!!! :) Olin niin iloinen! Ja huomenna lähdetään seinäkiipeily joukkueen kanssa Awesom Walsseille! Mahtava kiipeily paratiisi, jossa korkeutta on aivan hurjasti ainakin 20 m luulisin!!

Koulun suhteen ei olekkaan mennyt niin hyvin. Täällä luennoitsijat on aika ilkeitä välillä. Missasin yhden luennon, kun luennoitsija ei vastannut yhteenkään 5 lähettämästäni sähköpostista, joissa tiedustelin, milloin ja missä seuraava luento on ja syynä oli: "En vastaa sähköposteihin, jotka hyödyttävät vain yhtä ihmistä." Huhuh... Ei voi muuta sanoa. Hetken teki mieli sanoa, että hyvä sitten minä lopetan koko kurssin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että olen viimeaikoina suuttunut kovin helposti. Pienempänä olin kamalan kova suuttumaan ja suuttuessa sanon kaikkea ilkeää ja kun tajusin, että satutin ihmisiä halusin muuttua ja kauan olin suuttumatta oikein mistään. Kaikki ilkeät asiat mitä minulle sanottiin ja tehtiin ajattelin ansaitsevani, joten otin kaiken vastaan, kunnes viime vappuna sain tarpeekseni. Tajusin, ettei kaikkea tarvitse suvaita, kaikki ihmiset eivät ole hyviä. Olin muuttunut joksikin jonka päälle sai oksentaa pahan olon, ottaa mitä haluaa antamatta mitään takaisin jne. Tajuttuani millainen olen siirryin hetkessä vuosia taaksepäin takaisin kiukkupussiksi, joka loukkaantuu ja suuttuu liian helposti. Koska useat ihmiset elämässäni olivat tottuneet voivansa kohdella minua huonosti, heille kiukkupussikäytökseni tuntui oudolta eivätkä he ymmärtäneet miksi yhtäkkiä suutuin melkein kaikesta mitä he sanoivat. Nyt päämääränä onkin löytää jonkinlainen välimuoto oksennuspussin ja kiukkupussin välillä, joten sen sijaan että lopettaisin kurssin ja murjottaisin aion katsoa tämän loppuun.

Viikonloppu oli seikkailun täyteinen, sillä olin reissussa Galwayssa, Aran saarella ja Moharin kallioilla. Aran saari oli aivan uskomattoman kaunis! Rapsuttelin hauvoja ja heppoja, kirmailin kallioilla ja paistattelin auringossa. Näin Worm Holen, joka väärän käännöksen takia kulkee noin hassulla nimellä, vaikka todellinen nimi on Monster Hole. Nimi tulee, siitä kun myrskyisellä merisäällä aallot iskevät luonnonmuovaamaan altaaseen varsin erikoisella tavalla ja näyttää siltä kuin merikäärme iskisi hännällään veden pintaan. Täytyy sanoa, että luonnonmuovaamaksi oli kyllä aika suorat seinämät, kuten kuvasta näkee! Aran saarelta tarttui myös mukaan kuuluisia Aran villatuotteita, jotka on joululahjoja lukuun ottamatta yhtä tuotetta, joka on Terhille, joka oli niin ihana että lainasi minulle Irlanti matkaoppaan ja muutenkin auttoi vaihto-opiskelun alkuun! Väristä en ollut varma, joten otin mahdollisimman turvallisen. Moharin kalliot olivat hieman pettymys sen jälkeen, kun oli saanut istua Aran saaren kallion reunalla jalat aaltojen päällä roikkuen tuulen noustessa tyrskyjen iskemää kalliota pitkin suoraan ylöspäin pörröttäen hiuksia ja melkein tuntui kuin voisi lähteä lentoon! Hups :D kuulostipa vähän itsemurha aikeiselta? Hyppääminen ei siis käynyt mielessä vaan, kuten Peter Pan elokuvassa nousta ilmaan iloisten ajatusten ja keijupölyn siivittämänä.

Ihana heppa :)

Inis Mór kalliot ~60m

lämmin oli :D

Worm hole! ei näy merihirviöitä o.O

Moharin kalliot ~200m

Sateenkaariii :))) En kyllä lähtis tuolta sukeltaan sitä kulta aarretta :D

Galway oli oikein nätti kaupunki ihanine sivukujineen ja iloisine katusoittajineen. Tunnelmaa hieman latisti perjantainen paniikkipuuska, sillä ainut pankkikorttini lakkasi toimimasta, mutta onneksi lauantai aamuna sain taas nostettua käteistä. Niin! Ja to-pe yö olikin aika hurja! Keskellä yötä alkoi soida hirveän kova hälytysääni ja ensin ajattelin sen olevan palohälytin, joten pomppasin sängystä ylös ja aloin vetää takkia päälle, jolloin hälytys lakkasi. Palohälytyshän ei voi loppua? Seuraava ajatus: murtohälytin! Näen, että käytävässä on valot! En tiedä mitä tehdä, joten tarraan ainoaan mahdolliseen pelastukseen; nokian lumia. Facebookissa yksi kemisti on on-linessa, joten tekstaan: mitä teen??? Noh arvata voi, että parin tuhannen kilometrin päästä on aika vaikea auttaa mitenkään. Niinpä valvoin varmuudeksi pari tuntia kuunnellen jokaista mahdollista ääntä, mutta mitään ei kuulunut eikä kukaan räsäyttänyt ovesta läpi ja vajosin murtovarkaiden täyteisiin painajaisiin aamuyöstä.

Unista puheenollen olen päätellyt, että minulla alkaa olla koti-ikävä, sillä näen painajaisia että rakas kisuni on karannut tai että kaverit on muuttanut muihin kaupunkeihin. Kyllä meinasi itku tulla, kun torstaina Tuomas lähetti minulle kuvia syyssensseistä ja myöhemmin illalla soitin Sennille ja Annalle! Oli niin ihana kuulla tyttöjen äänet puhumattakaan, kun sain nähdä kuvia heistä ja muista ihanista ihmisistä. Nyt äkkiä tytöt ne skypet toimimaan!!! Ja hassua, kun "näkee" useita puolituttuja yliopistolla eli siis lulee näkevänsä ja uudestaan vilkaisemalla huomaa, että joitain samoja piirteitä on, mutta ei tosiaan ollut se keneksi luulin! älkää siis ymmärtäkö väärin minulla on täällä hauskaa ja ranakan vuoden ja työn sekä opiskelun täyteisen kesän jälkeen tämä on kaivattu paussi kiireeseen, mutta tuntuu siltä kuin jäisin paitsi paljosta mitä kotona tapahtuu. On vain niin paljon kavereita, perheenjäseniä ja muita tärkeitä ihmisiä joita kaipaan! Onneksi kaverit on ollut yhteyksissä ja olen saanut kivoja viestejä, jotka lämmittävät mieltä täällä hyisessä yksiössäni (Jonna lupaan selvittää miten patteri toimii ennenku tuut kylään!) varsinkin kivat hyvänöyn viestit :) Ja äitin kanssa skypetellään melkein päivittäin samoin veljen kanssa ja ai että raastaa sydäntä, kun pikku Tuuli kysyy milloin tulen käymään ja joudun sanomaan, että jouluna vasta nähdään! Onneksi oma kummipoikani ei vielä osaa kysellä vaan nauraa räkättää aina nähdessään minun naaman :D Parempi kai sekin kuin aiempi parkuminen aina minut nähdessään...

Rakkaat <3

Voi pojat ku ootte niin edustavia kuvissa :D ikävähän noita naamoja olikin!

Minun kummipoika Eeli niin iloisena :D

Tuuli päässyt lehtikasaan :)

Ja tosiaan rakas ystäväni Jonna on niin ihana, että tulee tänne katsomaan minua :))) Kaikkea kivaa on suunnitteilla, mutta ennen sitä käyn Lontoossa vierailulla rakkaan ystäväni Loviisan luona. Seuraavasta viikosta tuleekin ihan höpinä-hauskuus viikko, kun pääsen nauttimaan kahden ihanan, kauniin ja hurmaavan leidin seurasta! Opiskeluille voi siis suosiolla heittää hyvästit! Mutta kuten sanoin tämä on minun "kesälomani" :D Siispä aijon tehdä mitä huvittaa! Hauskuutella ihanien ihmisten kanssa, seikkailla, katsoa koko päivän sarjoja nimeltä 10 things I hate about you ja kuunella musiikkia (Suosittelen: Robyn, pistepiste ja pariisin kevät). Aijon siis kaikin puolin viettää hermolomaa, koska sitä vartenhan tänne tulin, vaikka loppukesän tapahtumat aika hyvin nollasikin kaiken inhottavan niin kuten flunssa ikävät asiat tahtovat palata jos ei ota kunnolla toipumisaikaa ja syö paljon karkkia :D

Paljon rakkautta kaikille ihanuuksille Suomeen, Lontooseen ja muualle maailmaan missä ikinä olettekaan :)))

Rosa