Toisinaan olen onneton tunari. Olen käynyt nyt Hulluilla päivillä kaksi kertaa ja hukannut molemmilla kerroilla lapaset. Tällä hetkellä olen täysin lapaseton. : ( Monesti mulle käy kaikenlaista ja monesti kuulen kavereilta kommentteja tyyliin tuota ei voi tapahtua ku sulle tai miten tuo on edes mahdollista. Serkkuni poikaystävä sanoi kerran: "Anna, sun facebookseinä on yhtä feissarimokaa." En silti ole vielä löytänyt omia päivityksiäni feissarimokista.
Onkohan oikeasti niin, että toisille on vaan langetettu ikuisen mokailun kirous? Vai sittenkin niin, että ne ihmiset, jotka osaavat nauraa itselleen ja suhtautuvat tekemiinsä munauksiin ilon kautta mokailevat enemmän?
Jälkimmäinen on oikein. Niinhän sitä vakavampien asioiden yhteydessä sanotaan, että meille ei anneta enemmän kuin jaksamme kantaa. Kyllähän se sopii tähänkin, jos joku masentuu jokaisesta häsläyksestä ja suhaamisesta, ei hänen voi antaa kovinkaan paljon häslätä ja suhata.
Seilailin sitä facebookiani ja kyllähän siellä monenlaista kohellusta oli. Ihan vain oman muistini terävöittämiseksi voisin paljastaa niistä pari, suoraan copypaste fabosta siis:
Saahan sitä ihmetellä ko vesi ei kiehu ja alkaa vähän palanu haiseen. Ens kerralla muistan sitten laittaa sitä vettä sinne kattilaan ennen ku laitan sen levylle kärventyyn..
''Moi, mää nyt kyllä myöhästyn vähän laulutunnilta. Istuin koiran oksennukseen ja joudun mennä takaisin kotiin vaihtamaan housut'' Selitystä saa käyttää omiin tarpeisiin, mutta minä tein sen oikeasti
Lopuksi vähän lisää onnen hetkiä! Eilen näin piiitkästä aikaa ystävääni M:ää. Hengaitiin ensin mun luona, laitoin kummaltakin hiukset, katottiin Vain elämää, mikä on muuten ehkä _parhain_ telkkariohjelma ikinä, yritettiin epätoivosesti napata kuvaa meistä yhdessä ja sitten lähdettiin Suvi Teräsniskan keikalle. Tykkään käydä tuollasilla pienemmillä keikoilla, festarit ei oo niin paljon mun juttu, vaikken niistäkää kieltäydy. Eilinen keikka oli ihan tosi hyvä, on mahtava fiilis kuunnella livenä niin hyvää musiikkia. Voi jammailla, ja vaikka kouluviikon jälkeen olin ihan poikki ja haukottelin noin joka toinen minuutti, niin hymy levisi kyllä niin leveälle, että vieläkin sattuu poskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti