Hei!

Kirjoittaminen on jäänyt aika vähälle, joten nyt tulee pitkä teksti. Tämän hetkinen statukseni on sänky, alakerran päätyasunto, Nottingham street 22, Dublin 3, Irlanti. Olen siis vaihdossa ja minun pitäisi opiskella kemiaa ahkerasti ja samalla ehtiä löytää pari kaveria ja nähdä Irlantia. Mutta aloitetaanpa alusta. Lähdin tänne, koska keväällä ajatus seuraavasta lukuvuodesta Oulussa tuntui raskaalta, kamalalta, ahdistavalta jne. Ensin näytti siltä, ettei lähteminen onnistuisi, mutta viimein sain hyväksymispaperit kohteena Dublin City University. Kun kesä sitten läheni loppua, oli aika hyvästellä kaverit ja perhe kolmen kuukauden ajaksi ei lähteminen tuntunutkaan enään niin hyvältä idealta. Lentokentällä ihana siskoni jaksoi vilkuttaa (lue kemmailla) aina koneeseen astumiseen asti ja vaikka jännityksellä odotin saapumista Dubliniin niin oli haikeaa lähteä kaikkien rakkaiden luota.

Kuin kaksi marjaa?

Lentokentällä ihmettelin kummallista kieltä, jota oli englannin lisäksi kaikissa kylteissä ja myöhemmin selvisi, että Irlanissa ei suinkaan alunperin olla puhuttu englantia vaan irlantia, joka on kelttiläinen kieli. Onneksi kaikki ihmiset puhuvat sujuvasti englantia ja opinnot ovat myös englanniksi. Bussilla suunnistin kaupunkiin ja katsomaan tulevaa kämppääni. Kellon lähestyessä 9 illalla viimein raahauduin laukkujeni kanssa Nottingham streetille odottamaan välittäjää. Hetken aikaa huilattuani tajusin seisovani yksin, vieraassa maassa, pimeällä kujalla lompakossani 700€ vuokraa ja takuuvuokraa varten. Tunnustan sillä hetkellä pelotti. Pelotti, että välittäjä ei tule tai pahempaa hän ryöstää minut tai jotain vielä pahempaa. Adrenaliinin iskiessä jokaiseen soluun ja sydämmen hakatessa näen hahmon lähestyvän, mutta pimeässä en näe onko kyseessä mies, nainen, humanoidi? Melkein kohdalla näen, että lähestyvä henkilö on nuori nainen ja helpotuksen aallon pyyhkiessä adrenaliinia pois kysyn häneltä onko tämä turvallinen tie asua. Nainen vastaa asuneensa tässä 2 vuotta ja kertoo, että alue on erittäin rauhallinen ja turvallinen. Pian naisen lähdettyä välittäjä saapuu ja menemme katsomaan asuntoa. Se on hmmm.. se on asunto, jotena otan sen. Välittäjä on ystävällinen, mutta raivostuttava sillä selittää kaikki asiat useaan kertaan ja höpöttää muutenkin kaikkea turhaa. Kun vihdoin 11 jälkeen vuokrasopimus on kirjoitettu ja välittäjä lähtenyt, pääsen nukkumaan.

Seuraavien päivien aikana tajuan millainen kämppäni todella on... Kokolattiamattoa asentanut henkilö ei ole tainnut saksia ennen asennusta käytellyt, kaapin ovet ovat kosteudesta turvonneet eivätkä pysy kiinni, ikkunat on, mutta näkymänä on tiiliseinä, lämmintä vettä tulee ainoastaan suihkusta ja liesituuletin on osunut puolisen metriä vika suuntaan, joten hyöry kohoaa suoraan kattoon ruoanlaiton yhteydessä jne. Mutta se on asunto. Kaupunkiin tutustuminen on kivaa, mutta flunssan ja kuumeen takia ei oikein tahdo jaksaa, kuitenkin ruokaa ja muita tarvikkeita on pakko saada, joten suuntaan Henry streetille. Puhelin- ja internet liittymä, paistinpannu, lakanat, adapteri, vihkoja ja hurjan iso kassillinen ruokaa vääntäydyn kotiin. Viikonlopun aikana kävin tutustumassa myös lähi puistoon, jossa oli ihania joutsenia uiskentelemassa.

Maanantaina alkoi orientaatio viikko. Ennen yliopistolle menoa oli kuitenkin tehtävä! Pyörä piti löytää. Keskustassa oli pyörä piha, jota lähdin metsastämään ja löysin, mutta paikalla ei ollut myyjää. Meinas tulla hätä käteen, mutta internetin ihmeellisestä maailmasta löysin käytettyjen pyörien toimittajan ja toimitusaika 1 tunti! Lottovoitto, vaikka pyörä olikin kallis (120€ :O). Seuraavaksi hakusessa lukko ja valo pyörään. Ensimmäinen lukko oli 2€ ja totesin, että tarvitaan järempiä aseita pitämään varkaat loitolla. Seuraavaksi "halvin" 35€. Huh yhtäkkiä 160€ mennyt pyörään, mutta ilman en selviä. Sitten suuntana olikin yliopisto, aikaa 1,5h ja matkaa 6 km. Kun hyppään pyörän selkään tajuan, että jalkani ovat joko puolimetriä liian pitkät tai pyöränpenkki liian matalalla.... Jottei polvet osu leukaan täytyy pyöräillä nokka pystyssä. Koko matka on ylämäkeä, joten vaihdan vaihdetta ja hirveän tirinän ja paukkeen säestyksellä ketarit heittävät huluhulavanne tyyliin sellaiselle sotkulle, että on itku lähellä. Korjatessani useampi ihminen tarjoaa apuaan ja vihdoin ketareiden ollessa paikalla pikaruokalan omistaja tuo minulle kosteuspyyhkeitä, että saan kädet puhtaaksi. Vautsi kun ystävällisiä ihmisiä! Saavun yliopistolle ihmeen kaupalla ajoissa ja sitten koko viikon saatiinkin väsymykseen asti kuuntella luentoja opinnoista, opikselusta ja muusta tärkeästä yliopistolla. Kivaakin löytyi, sillä sain kaverin! Saksalainen Hannah pyysi minut heti maanantaina luokseen kahville ja siitä sakka olemme olleet kavereita ja liikkuneet paljon yhdessä. Maanantai iltana oli vielä Country & County ilta, jossa oman maan tai kunnan väreihin sonnustautuneine tutustuttiin muihin vaihtareihin.

Tiistaina oli tervetulo lounas yliopiston ravintolassa ja ruoka oli herkullista, mutta hinnat sitä luokkaa, ettei minulla riitä rahat jokapäivä siellä käydä. Siitä eteenpäin onkin ollut omat eväät aina mukana ja tähän mennessä en ole vielä voileipiin kyllästynyt. Torstaina oli kiertoajelu Dublinissa, mutta bussissa istuminen ei ole mun juttu ja 10 mi strattauksesta kolautin ensimmäisen kerran pään ikkunaan nuokkuessani, joten melkolailla meni ohi koko juttu. illalla kävimme Hannahin kanssa keskustassa syömässä fish&chips ja katsomassa elokuvan The Millers, joka oli niin hauska, että taisi tulla lusikallinen housuun :D Jennifer Aniston on ehdoton suosikki näytteliä ja tässä leffassa teki loistavan suorituksen! Fish&chpis sen sijaan ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta ennen leffaa tietenkin täytyi metsästää karkkeja ja koska täältä ei rakasta salmiakkia löydy olin jo valmiiksi surun muratma, mutta onneksi löytyi suhteellisen hyvää karkkia Skitels. Kävimme myös vaihtareiden kanssa Causey farmilla tutustumassa ja se oli aivan ihana paikka! Oli koiranpentuja, järkyttävän isoja possuja, lehmiä, joita sai lypsää, lampaita, paimenkoiria, heppoja jnejne. Satiin kokeilla hurlinkia, jossa olin aivan surkea, leipoa irlantilaista perinne leipää, soittaa irlantilaista musiikkia rummuilla, tanssia irlantilaista kansantanssia, heittää kumisaapasta ja mennä turpeeseen myörimään. Tanssiminen oli todella hauskaa ja leipä tooooodella herkullista. Turpeeseen en mennyt myörimään, kun oli aika kylmä ja juuri parantumasta flunssasta. Ja voi ne hepat oli kyllä ihania! Varsinkin se yksi joka oli varsa, kun se ensin ei oikein uskaltanut tulla ja sitten, kun höpisin sille ja puhaltelin (hevosten kielellä: olen kiinnostunut tutustumaan tule lähemmäksi) niin se laittoi turvan ihan poskeen kiinni ja puhalteli takaisin!!! ^_^ Aivan ehdottoman suloinen tapaus!

Viikonloppuna kävin tutustumassa Howhtin niemeen ja Brayihin. Molemmat olivat todella kauniita paikkoja. Aivan ihanaa miten paljon täällä kasvaa kanervaa ja jotain keltaista piikkipensaikko kukkaa! Brayssa onnistuin näkemään (villi?)hevosiakin!

Toivottavasti olivat karhunvatukoita, koska söin ainakin puolikiloa :P

Hämähkinseittiä, mutta nättiä :)

kurki?

Brayssa :)

Villihevonen?

Kuvasta ei ehkä tajua, mutta pudotsta sellainen 100 m :D Hieman meinas ruveta huippaan :P

Auringon ottoa :D

Tällaisella maisemalla voisin tyytyä tällaisiin toimistokalusteisiin :D

Meri!

Seuraavalla viikolla alkiovat opinnot. Ensimmäiset luennot olivat kuitenkin lähinnä esittely luentoja, joten kestivät tusikn puolta tuntia ja riittikin aikaa skypetellä kavereiden ja perheen kanssa. Hannahin kanssa tutustuttiin kirjastoon ja kahvilaan. Lauantaina saapui äiti ja isi minun vieraaksi! Käytiin syömässä pubissa pubi ruokaa ja maistelemassa paikallista juomatarjoilua, piipahdettiin octoberfesteillä sekä katsomassa minun kämppää. Molempien mielestä ihan kamala paikka, mutta minkäs teet... Äiti ja isi toi minulle matkalaukullisen tavaraa, lähinnä vaatteita, mutta myös patalaput, peilin yms. tarpeellista sekä aivan ihania voisilmäpullia, porkkanakakkua ja salmiakkia! Sunnuntaina käytiin syömässä Irlantilaista aamupalaa ja käveltiin Guinnesin storehouseen ja katsomaan miten sitä olutta tehdään. Guinnes on muuten tosi pahaa. Sieltä tultiin heppakyydillä kaupunkiin syömään ja pienen ostosmahdollisuuksien katsauksen jälkeen hotellielle lepäämään. Illalla mentiin O'Neillsiin kuuntelemaan elävää musiikkia. Maanantaina heräsin aikaisin ja mentiin yhdessä syömään amupalaa ja minä suuntasin yliopistolle. Parin tunnin opiskelun aikana äiti ja isi kävi shoppailemassa ja sitten käytiin yhdessä syömässä. Koska seuraavan aamuna lähti lento aikaisin aamusta vietettiin iltaa hotellihuoneessa mukavia höpisten.

Äiti ja isi <3

Yritys hyvä kymmenen lavastaa guinnesin juominen :D Dippaa ylähuuli vaahtoon ja valokuva!

Sitten alkoikin ongelmat! Nimittäin täällä yliopistolla on tiukat säännöt kurssien päällekäisyyksistä ja sen takia minun oli erittäin vaikea löytää tarpeeksi monta hyvää kurssia. Lisäski aikataulut muuttuivat jatkuvasti ja usea luento jäi välistä. Ja kuten läheisimmät ihmiset tietävät minä ja nälkäisyys eivät sovi yhteen enkä myöskään pida yksin olemisesta. Kun nämä kaikki summattiin yhteen, katastrofaaliset seuraukset eivät olleet kaukana ja niinhän siinä kävi. Kolmannen kerran oltuani väärässä luokassa sain hirveän raivarin ja lähetin itkuisen emailin pääkoordinaattorillemme, että miksi niitä aikatauluja ei ole missään ja miksen saa ottaa haluamiani kursseja. Vastauksena sain pahoittelun ja oikean aikataulun kyseiseen kurssiin, jolloin selvisi, että aikataulu muutoksen takia kurssi oli törmäyskurssilla toisen valitsemani kurssin kanssa ja koska päällekkäisyyttä ei hyväksytä joutuisin taas muuttamaan kurssivalintojani. Tunnustan seuraava emaili koordinaattorille ei ollut kovin iloinen, muttei myöskään loukkaava mielestäni, mutta vastaus siihen oli järkyttävä. Koordinaattori sanoi, että minun tulisi ottaa yhteyttä kotiyliopistooni ja keskustella tällä oloni kannattavuudesta ja ilmoittaa olenko jäämässä vai lähtemässä. Itkin. Tuli niin pahamieli, että  itkin. Murjotettuani pari päivää ja kavereiden sekä kotiyliopiston koordinaattorin tuen ansiosta päätin jäädä ja sain oikein kiukkupuuskan! Lähetin emailia kurssinpitäjille, jotka eivät halunneet minua kursseilleen, että mistä oli kyse ja vastauksena sain ystävällisen viestin: tervetuloa kurssille! Olin kyllä yllättynyt, mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin. Ja murjotuksen kynsissä satuin menemään tutustumaan Phoenix Park ja näin kolme villipeuraa ihan toooosi läheltä!!! Kännykän surkea kamera ei ollut ihan messissä, mutta jos siristätte siliä niin ehkä näette :D

Lisää myöhemmin!!!

Rakkain terveisin
Rosa