Pienen ihmisen suuri hymy

Tiistain jälkeen oon miettiny tosi paljon sitä, kuinka tärkeitä mun ystävät on mulle ja sitä, mikä tekee mut onnelliseksi. Opiskelu on välillä rankkaa, yksin asuminen on toisinaan hyvin yksinäistä ja tylsää, aina ei vain jaksa lähteä jumpalle ja joskus pää vaan on niin täynnä ajatuksia, että kaikki menee solmulle. Se, miksi oon miettiny tätä juuri tiistain jälkeen on se, että sain yllärikutsun kylään ystäväni E:n luokse. Ei tarvinnu kahesti miettiä, päätyisinkö yksin jumppaan vai istuskelemaan ja juttelemaan hyvässä seurassa. Kolmen tunnin jutskailu tuli todella tarpeeseen ja oon ollu yhtä hymyä siitä saakka :)

On tosi kliseistä sanoa, että täytyy keskittyä elämän pieniin iloihin. Onko se edes totta? Jos suuret linjat on päin seiniä, voiko olla niin, että tulee iloiseksi pienistä hetkistä?

Minä uskon, että voi. Kun oma tilanne on sellanen, että opiskelupaikka ei ole mieluisin, tulevaisuus on vähän auki ja oma paikka vielä vähän hakusessa, niin voisi sanoa, että ne suuret linjat ei välttämättä ole täysin kunnossa. Olen kuitenkin pääsääntöisesti hyvin onnellinen ihminen. Tiedän, että aikaa on, olen vielä nuori (vaikka välillä tuntuu hurjan vanhalle), saan olla vähän pihalla ja aina voi ottaa vähän pakkia, jos tuntuu, että tää ei oo mun juttu. 

Niitä pieniä asioita omassa elämässäni on paljon. Rakastan ystäviä, hitaita aamuja, tappavia jumppia, sitä tunnetta, kun saan vaikean laskun laskettua oikein, täydellistä uutta biisi- tai artistilöytöä, arki-iltojen Salkkari-hetkiä, muumimukeja, näkkäriä juustolla ja kurkulla ja kaverina muumimamman voimajuomaa.

Yksi onni elämässäni on myös shoppailu. Ja kuten varmaan on yleisesti tiedossa, nyt on Hullut päivät! Myönnän, että olen hypännyt mukaan siihen osto-kulutus-hysteria-kelkkaan. Tänäänkin olin varttia vaille kasi rivassa roikkumassa, jotta saan Niken treenikengät. Kannatti. Mukaan tarttui pari muutakin juttua. 

shoppailuhysteriaa.

Toinen onni tänään oli tehtävä, jonka kanssa taistelin kuusi kokonaista tuntia, kunnes sain sen ratkaistua! Kemisti-minäni tehtävänä oli analysoida HNMR-spektriä ja päätellä, mikä molekyyli siihen oli kuvattu. Kuinka onnellinen olinkaan, kun sain selätettyä tuon jäätävän vihollisen!

voitettu spektri

Tämä päivä ja koko viikko on ollut siis varsin onnellinen, vaikka olenkin toistaiseksi väärässä paikassa :)

-Anna

P.S. Tein myös täydellisyys artistibongauksen tänään. Tässä näyte uudesta musiikkirakkaudestani!