Aivot narikkaan -päivän yllättäviä pussikaljakutsuja ja jännittäviä pelejä

Olen joskus kuullut viisauden, että jos haet lääkikseen tai oikikseen, älä kerro siitä kenellekään. Olen tehnyt sen virheen ja kaikki tietävät, että haen lääkikseen. Epätoivoisesti. Kevensin kevään opiskelujani tämänhetkisessä opinahjossani eli Oulun yliopiston kemianlaitoksella, jotta voin lukea pääsykokeeseen. No eihän se sitten mennyt ihan niinku olin suunnitellu ! Alussa huijasin itseäni, että oonhammää tännäänki lukenu, lopulta en jaksanut enää edes huijata. Kuukausi sitten huomasin, että nyt tahonki lukea ja kiirehän siinä tuli. No kaikki kirjat on kuitenkin nyt kahlattu läpi ja huomenna ois totuuden hetki.

Koska juuri ennen suurta päivää ei saa enää rasittaa aivoja, päätin heittää ne täksi päiväksi narikkaan. Siinä vaiheessa, kun ostosteeveestä alkoi sama mainos pyörimään ehkä viidettä kertaa päätin, että lähden harhailemaan päämäärättömästi keskustaan. Pääsin ovesta ulos niin bling - sain kutsun Kiikeliin hengailemaan, pussikaljalle. Jätin kaljat väliin, hain jäätelötötterön ja liityin iloiseen seurueseen. 

Kesämeininkeihin liittyy tottakai aina seurapelejä, niin tälläkin kertaa. Mukana oli alias-kortit, mutta sainkin oppia täysin uuden version kyseisestä pelistä. Pelin nimi oli seksi-alias. Ideana mikäs muukaan kuin liittää selitettävät sanat seksiin ja selittää ne sitä kautta. Joo, aluksi olin vähän hämmentynyt ja pidin suuni kiinni. Mutta oikeastaan se oliki aika hauskaa :D Minulla ei luonnollisestikaan ole niin likainen mieli, että olisin kyennyt selittämään, joten pysyttelin arvaajan roolissa. Siinä olin hyvä. Arvasin niin monta sanaa, että uskon voittaneeni kaikki muut. 

Pussikaljottelu ilman kaljaa, tuo hupsu peli ja iloiset kesäihmiset turvasivat tämän päivän pään tyhjennyksen ja sen, että jäätävää pääsykoepaniikkia ei päässyt syntymään. Pariton määrä peukkuja pystyssä, hyvien eväiden kanssa huomiseen! (koska jos on parillinen määrä niin ne parit aina kumoaa toisensa)

p.s. Aion oppia pakkaamaan aina kameran mukaan, että elämä blogissakaan ei kävisi mustavalkoiseksi.