Meillä oli tänä vuonna kokoonpanossa minun lisäksi M, I ja S. Ensimmäiselle osuudelle ryntäsi M, porukan kilpailuhenkisin tsemppaaja, joka jätti suunnistuskaverinsa 8 km taivalluksen jälkeen viimeisellä rastivälillä, leimasi maalissa sijoituksella 1054 ja toimitti kartan I:lle, joka lähti viemään viestiä toisella osuudella. I ilmoitti suunnistuksen jälkeen tarvitsevansa kavereita metsässä enemmän juoksemiseen kuin suunnistukseen. Eteneminen voi siis hidastua, jollei joku huolehdi, että hän juoksee. Matkaa 2. osuudella oli reilu 6 km ja I saapui vaihtoon tunti ja 17 minuuttia lähtönsä jälkeen. Sitten olikin oma vuoroni.
Kaverin odottelu puomilla on pahinta. Vaihtoalueen bajamajoissa on ruuhkaa ja tuntuu, että jännäkakka tulee housuun (onneksi siltä vältyttiin tälläkin kertaa), pitää tarkistaa monta kertaa (noin puolen minuutin välein), että vasemman käden peukalossa on kiinni kompassi ja oikean käden pikkurillissä emit ja vain odotella. Tänä vuonna jännitin, tuleeko I vaihtoon ennen kuin kärki maaliin. Tulivat yhtä aikaa. Kaikki jännitys kuitenkin haihtuu samantien, kun saa kartan käteen ja pääsee matkaan. Ei yksinkertaisesti voi ajatella ylimääräisiä, täytyy keskittyä suunnistamaan. Oma suoritukseni meni tänä vuonna hyvin, kulutin aikaa reilulla 6 km tunnin ja 11 minuuttia. Yhden pienen pummin tein, kun ajauduin vähän liikaa oikealle, keskelle vihoviimestä pusikkoa. Eihän siellä päässy yhtään mihinkään ja kirosin mielessäni, miksen heti tajunnut olevani missä sattuu. Kirosin ehkä myös ääneen. Pääsin maaliin sijalla 1069, olin nostanut sijoitusta 29 pykälää, ja lähetin matkaan ankkurin, S:n.
S:n suorituksen aikana ostin itselleni uudet suunnistussukat sekä ihka-aidon Fjäll Rävenin Kånken-repun, josta olin haaveillut pitkään! S suoritui mahtavasti, nosti sijoitusta 96 pykälää ja toi joukkueemme maaliin loppusijoituksella 973! Tonnisakkiin, mahtavaa! Fiilis oli kaikilla aivan upea ja täytyy todeta, että oli parhain juoksu meiltä ikinä! Tyytyväisinä päästiin siis koko joukkueen voimin saunomaan.
Melkein heti saunan jälkeen koittikin miesten vuoro lähteä mettään. Lähtö tapahtui klo 2300 ja voittaja saatiin maaliin puoli seitsemän aikaan aamulla. Miehet siis suunnistavat yöllä. Ja minä, M ja I valvottiin koko pitkä yö seuraillen miesten viestin etenemistä ja kirkkaiden otsalamppujen muodostamien kiiltomatojen saapumista vaihtoon. Oli kylmää ja väsytti, mutta ei menty nukkumaan. Aamulla saatettiin olla hieman ylpeitä valvomisesta ja kömmittiin hetkeksi telttaan. Ei uni kyllä tullut ja vieläkin paleli, joten hetken levon jälkeen takaisin ylös ja aamupalalle.
Jukolassa tunnelma on ihan omanlaisensa. Kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä ja käyttäytyvät kuin tuntisivat toisensa. Suunnistajia oli tänä vuonna yli 16 000 ja sen lisäksi huima joukko kisaturisteja ja talkoolaisia! Kyllä siihen vain jää koukkuun ja joka vuosi on päästävä uudelleen! Aion vielä joskus houkutella Rosankin mukaan vaikka ihan turistiksi!
-Anna
Jaaa!! :D joo mua ei kyllä uskalla yksin päästä mettään kartan kanssa, mutta turistiksi olisi hauska lähteä! :)
VastaaPoista